Olavi Saarelainen Pirkanmaan Perussuomalaisten nuorten väriläiskä. Kannanottoja ajankohtaisiin asioihin Perussuomalaisen duunarin näkökulmasta.

Matti saapuu kukkarolle

Asetun jälleen kerran julkisen lynkkauksen kohteeksi avaamalla suuni poliittisesta väkivallasta ilman että kerään irtopisteitä sillä.

Kuvitellaan että asun kylässä, jossa on kyläpäällikkö nimeltään Pekka. Pekka ottaa osan palkastani rahoittaakseen sillä palveluita, joita hän olettaa kyläläisten tarvitsevan. Lisäksi Pekka sääntelee elämääni parhaaksi katsomallaan tavalla, jotta se olisi mahdollisimman helppoa ja turvallista. Pekka ei koe tehtäväkseen olla kenenkään vanhempi vaan olettaa minun osaavan tehdä ratkaisuja elämässäni myös itse. Elämä on siis mallillaan ja kaikki kylässä ovat tyytyväisiä Pekkaan.

Vuodet vierivät ja tulee Pekan aika siirtyä ajasta ikuisuuteen. Kylän nousukas Matti on odottanut jo pitkään suositun kyläpäällikön siirtymistä sivuun, jotta hänellä olisi mahdollisuus nousta valtaan. Matti on jo pitkään kritisoinut Pekkaa vanhanaikaiseksi ja kaavoihin kangistuneeksi, joka ei halua seurata muiden kylien trendejä. Vaalien lähestyessä Matti entistä tarmokkaammin lupaa kyläläisille helpompaa elämää, jos hän tulee valituksi. Vaalipäivänä Matti tulee yksimielisesti valituksi Pekan suuriin saappaisiin.

Vuosien vieriessä Matti on keksinyt paljon uusia rajoitteita kylään ja saanut meidät uskomaan, että myös muita heikompiosaisia kyliä tulee auttaa oman hyvinvointimme kustannuksella. Tämä kaikki on tietysti myös tarkoittanut sitä, että yhä suurempi osa palkastani lähtee Matin hankkeisiin, Matti on saapunut kukkarolleni. Vuosien varrella käydyissä vaaleissa Matti on myös saanut jatkaa tehtävässään, koska on aina luvannut muutosta kylän politiikkaan ja sitä kautta helpompaa elämää kyläläisille.

Lopulta havahdun kuitenkin tilanteeseen, jossa leipäni päälle jäikin vain ylähuuli, koska Matti vie palkastani liian suuren osan. Elämääni on tullut niin paljon sääntelyä, etten tunne itseäni enää onnelliseksi. Tuntuu kuin olisin vain osa koneistoa, jonka tehtävänä on rahoittaa herrojen haaveet. Edesmenneen Pekan poika Keijo on jo muutamissa vaaleissa yrittänyt haastaa Mattia, mutta hävinnyt joka kerta, Matti kun on luvannut juuri sitä, mitä enemmistö kyläläisistä on kulloinkin halunnut. Loppua Matin valtakaudelle ei siis näy.

Eräänä päivänä Matti on jälleen torilla lupailemassa kuuta taivaalta, jos hän saa jatkaa tehtävässään. Huomatessaan minut, vannoutuneen Keijon kannattajan, hän ryhtyy syyllistämään minua siitä kuinka Keijon kanssa pyrimme tuhoamaan kyläläisten hyvinvoinnin rippeet vastustamalla häntä ja hänen politiikkaansa. Hänen mielestään me tavalliset työläiset olemme syyllisiä kylän rappioon. Tunnen kuinka vuosien ajan kasautunut turhautumiseni kulkeutuu oikean käden nyrkkiini, joka samalla kellon lyömällä kopsahtaa Matin nenään. Työläisen mitta on tullut täyteen.

Tämän tarinan tarkoitus ei ole tehdä poliittisesta väkivallasta hyväksyttävää vaan auttaa ymmärtämään niitä syitä, jotka siihen johtavat. Miettikää tarinan lopusta muutama vaalikausi eteenpäin, kun yhä useampi kyläläinen on kyllästynyt Mattiin ja päätynyt tilanteeseen, jossa turhautuminen ja ahdistus kanavoituu nyrkkiin puristettuun käteen. Vaaleissa Matti tai joku muu Matin kaltainen uusi lupaus saa kaunopuheilla keploteltuaan itselleen ääntenenemmistön. Kaiken maksava työläinen kyllästyy ja muuttuu yksittäistapaukseksi, hetken päästä järjestäytyneeksi toiminnaksi ja lopulta täydeksi sodaksi. 

Toivottavasti ensi eduskuntavaaleissa valituksi tulevat kansanedustajat ymmärtävät ajaa oman kansan etua, ennen kuin se on liian myöhäistä.

Mitä tapahtuu kylässä? Vaalit koittavat ja Matti on saanut vaalien trendejä seuraavilla korupuheilla ja jakoalmuilla kalastettua itselleen jälleen kerran kyläpäällikön saappaat. Matti jatkaa rellestystään seuraavat neljä vuotta, kun työläinen ihmettelee että miten tässä nyt taas näin kävi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Se "kaiken maksava työläinen" ei useimmiten juurikaan valtionveroa maksa. Matti on muiden kuin työläisten kukkarolla.

Käyttäjän SeikkuKaita kuva
Seikku Kaita

Kuka sanoi, että "valtionveroa"?

Juuri se "kaiken maksava työläinen" maksaa suhteettoman suuret verot tuolle sosialisti-Matille (olkoon KOK, SDP, VAS tai vaikka jompi kumpi vihreistä).

Olkoon tuo duunari vaikkapa Jussi.

Jussi käy töissä ja saa mielestää alhaisen korvauksen menetetystä vapaa-ajastaan. Työnantajan mielestä kuluerä on vastaavasti melko korkea. Kysymys ei ole pelkästä näkemyserosta, koska työnantajalle useamman tonnin kulu kuukausittain Jussin työstä näkyy Jussille parina hassuna tonnina pankin kuukausitiliotteella.

Brutto tilinauhassa ei paljoa lämmitä, vaikka numeroina se näyttää paljon isommalta kuin tilille maksettu summa; päältä on otettu veroennakon lisäksi nippu veroluontoisia maksuja, joita vaan kutsutaan jollain muulla nimellä kuin vero.

Työnantaja taasen näkee, että bruton päälle ilmestyy tilitoimistossa toinen nippu veroluontoisia kuluja, joita Jussi ei siis edes koskaan näe missään. Jos Jussin bruttopalkka olisi noin 2600 €/kk, työnantaja maksaa näitä veroluontoisia maksuja sen päälle noin 600 €/kk.

Jussi taas näkee, että siitä 2600 brutosta pankkitilille tipahtaa aika tarkkaan 2000 €/kk.

Ja tämä 2000/3200 on vasta palkan suorat veroluontoiset maksut. Tästä puuttuvat kokonaan esimerkiksi työtilojen ja palkkalaskennan tai energian kulut.

Jos ajattelemme mihin hintaan Jussin tuottaman työn tulos pitää myydä, tulee mukaan vielä välilliset kulut, joissa veroluontoisten maksujen osuus voi olla vielä suurempi. Kuvitellaanpa vaikkapa, että Jussi tarvitsee työssään joitain kalliihkoja koneita. Jos työnantaja hankkii koneen suomalaiselta valmistajalta, sen hinanssa on siis jo suomalaisen työntekijän veroluontoiset maksut ja tietysti koneen valmistukseen käytettyjen komponenttien hinta. En nyt jatka ketjua komponenttien kulurakenteeseen, mutta idea kai jo selvisi?

Tuo nyt ei vielä tosiaankaan tullut kattavasti käytyä läpi, mutta siirrytään ostovoimapuolelle.

Jussi asuu varmaankin jossain? Asumuksen rakentaminen/hankkiminen on varmaankin maksanut jotain? Siihen on erittäin todennäköisesti käytetty samalla periaatteella verotettua työtä kuin mistä Jussikin palkkansa saa. Eli jokainen työtunti on kerrottu ainakin 1.6:lla ennen kuin se on talon hinnassa. Rakennusmateriaalit on myös kuljetettu rakennuspaikalle, jossa on paitsi kuljettajan kulut, myös kaluston kulut, muun muassa polttoaineen valmistevero, joka on suurempi kun itse polttoaineen veroton hinta.

Asunnon käyttämisestä Jussi maksaa luultavasti taloyhtiön vastikkeen, joko suoraan tai vuokrassa. Vastikkeesta melkoinen osa menee jälleen veroluontoisiin maksuihin, joskin epäsuorasti. Huoltoyhtiöllä on sama raskas veroluontoisten palkkoihin liityvien maksujen rasite. Lisäksi taloyhtiö maksaa KAIKISTA kuluistaan arvonlisäveron, joka Jussin pienen kaksion osalta on ehkä noin 100 €/kk, paitsi pääkaupunkiseudulla tuplaten sen verran.

Jussi käyttää myös sähköä, josta hän maksaa paitsi sähkön ja sen siirron niin myös sähköveron, ja sitten vielä arvonlisäveron MYÖS sähköverosta !!!

Mennäänkö ruokaan tai autoon?

Antaa olla, eiköhän tuo anna alkavaa kuvaa siitä, paljonko veroja se Jussi oikein maksaakaan.

Ja miksiköhän suomalainen tuote on olevinaan kallis?

Käyttäjän tuomasheikkila kuva
Tuomas Heikkilä

Vaikka oikeisto on kaikkea muuta kuin täydellinen, niin palkansaajana kukkaroni ei kestäisi enään yhtäkään vasemmistohallitusta.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Kannattaa alkaa niittaamaan lompakon reunoja, että se kestää...

Toimituksen poiminnat